Uusioperheellinen

http://uusiperheellinen.blogspot.com/

Aika napakka ja asiallinen kirje lähti oikeusapumieheltä. Sellainen kohtelias, jossa todettiin toisen osapuolen kelvottomuus kohteliain sanakääntein ja ehdotettiin, että kuittaa sopimuksen itse kymmenen päivän sisällä kirjeen saapumisesta. Jos tämä ei kelpaa, voi saman asian aina tehdä käräjäoikeudessa.

Idea on sinänsä tosi kiva, siis sellanen perheenomainen joustava varakoti, jossa hommat toimii. Pyöreä, pullantuoksuinen, lapsirakas ja ahkera perhepäivähoitaja tuntee hoidokkinsa kuin omat lapsensa ja aina löytyy syli mihin mennä, jos on paha mieli.

Tai sitten pyöreä, lapsirakas, TV:tä auki pitävä perhepäivähoitaja, joka soittaa sujuvasti kesken mun työpäivän, että oma lapsi on kipeänä ja siksi mun pitää hakea Tappi pois kesken pahimman mahdollisen työkiireen. Hmph…

Ja se oli ehdotonta, koska vaikka aamulla tästä ei ollut mitään puhetta, oli omalle lapselle varattu lääkäriaika keskelle hoitopäivää, jota ei voinut kuulemma perua. Ja vitut. Terveystalon ajanvarauksen peruutus on jotain 30 euroa.

Teki mieli alkaa vittuilemaan. Kysellä siltä, että miksei lapsen isi voi itse lähteä kesken päivän töistä ja viedä lasta sinne lääkäriin? Miksi hänen miehensä työpaikka on niin paljon tärkeämpi kuin meidän ja kolmen muun lapsen vanhemman?

Mä en tiedä kuvitteleeko hän olevana kuinka hyvä työntekijä, mutta vaikka karkeasti arvioin, että tuo nainen olisi mua kymmenisen vuotta vanhempi on hän luultavasti mua viitisen vuotta nuorempi ja se taitaa vaan näkyä tuossa työntekemisen onnettomuudessa. Kun on ollut himassa synnyttämässä ja sen jälkeen “yksityisyrittäjänä” niin ei ole opittu työelämän pelisääntöjä: työaikana tehdään töitä. Sanoisin että tädillä meni firman ja omat rahat sekaisin, mutta nyt taitaa olla kyse siitä, että on mennyt firman ja oma AIKA sekaisin.

Ehkä olisin tuon yhden viellä sulattanut, mutta kun minun pitää muokata omaa työvuorolistaani sen mukaan, että tämä perhepäivähoitajan retjake pääsee moottoripyöräilmään päivänä, joka on sovittu sopimuksessa olevan töitä, niin kyllä… se alkaa vituttamaan.

Tämän lisäksi tätsy pudottee mitään kysymättä emännälle lappuja, joissa hän ilmoittaa minä päivinä päivähoito on vain osa-aikainen hänen omien menojensa takia. Hmph… Mielenkiintoinen yksityisyritys. Todellakin. Kunta järjestää asiakkaat ja hän noudattaa sopimusta miten huvittaa. Sieltä tulee kuitenkin 1000 euroa per lapsi kuukaudessa. Että haloja vaan.

No myöhän vaihdettiin päiväkotiin. Loppuu toi pelleily. Syyksi sanottiin, että kun kaksi ihmistä tekee töitä, jossa vastataan muiden ihmisten hengestä, niin sieltä ei voi lähteä kesken päivän pois ilman pätevää syytä. Perkele. Ei ole kuulunut mitän anteeksipyyntöä, ei selityksiä. Luikkii vaan katsomatta silmiin kuin koira jota on piesty. No, ei ole vielä. Kyllä silläkin on pomo: kunta maksaa hänen palveluistaan. Sopimusrikkomukset kiinnostavat varmasti sielläkin.

Jahka tenava on kuun lopussa irti siitä paikasta, niin palautekirje lähtee. Ei kostona vaan oikaisuna. Ei noin vaan voi toimia.

Sormet kurkkuun sain. Tai ainakin melkein. Saatto se olla se päälle yskiminenkin. Tai ranskalainen suudelma pitkin poskea. Mutta ekaks sairastu poika, sitten isä. Mul meni HCR ketuiks ja just kun kuvittelin, että tää tästä voitoksi kääntyy, niin kuume pomppas 39,1:n ja kuivasta pierusta tuli ilonen yllätys.

Olen maannut kuin lahna täs sohvalla kohta 24h saamatta suusta alas muuta ku mehua ja pari palaa suklaata.

Raahaudin toki lääkäriin. Se lääkäri oli varmaan 15-vuotias. Höpisi mulle elektrolyyttitasapainota ja nesteytyksen merkityksestä, jonka mä nyt tiedän kyllä ihan hyvin muutekin. Sitten huomautin, että poika sai tähän samaan pöpöön antibiootit ja toipu illassa. Teinilääkäri kertoi, että tähän tautiin ei ole muuta hoitoa kuin lepo. Naama hiessä menin apteekkiin. Kysyin maitohappobakteereita. Nuori valkotakkinen tyttö osoitti vastalääkehyllyä. En löytänyt. Maha kramppas, hiki valui… vitutti. Teki mieli alkaa huutamaan.

Lopulta kassaneiti tuli auttamaan. Miten ihanaa palvelua. Voi jukra. Ärsytti.

Poika pääs nukkumaan ilman hampaiden pesua ja iltapalaa. Tulee itselle paha mieli, kun se tuol huutelee isi isi… mutta ei pysty auttaa. On liian naatti.

http://www.merikratos.fi/asiakirjat/sam_opas_lht_ja_elatus.pdf

Älä kiipeä isin päälle, älä vedä isiä korvista ja tule hampaat irvessä kohti, älä vedä korvista ja yritä suukottaa, älä työnnä sormea isin nenään, älä työnnä kaikkea suuhusi, älä maalaa kakalla seinää, älä heitä löylykauhalla koiraa, varo sitä mummin antamaa emalimaljakkoa, katotaanko teletappei, katotaanko puuhapetee, katotaanko teletappei, katotaanko postimies petee, katotaanko muumei, ei kirjassa olevia maissinkuvia voi syödä.

ai joo, ja “varo, se poppaa” aka. varo se polttaa.

Mamma ei tule kipeeksi niin paljoa ku mä. Laskettiin eilen sen toimesta, että olen se olis yhden johdolla näis lastentaudeissa, mutta mä olen erimieltä. Oltiin yskäsen juniorin kanssa eilen saunoos ja vähän puljaa vedessä tuol Flamigossa. Pois lähtiessä pidin sit sylissä ja kun kääntelin silmiäni nähdäkseni, missä mamma menee, niin yks kaks tää nuolas mun nenää. Se oli jo nuolassu mun korvaa aikasemmin, joten ei olis pitäny olla yllätys. Nenä oli täynnä juniori räkää ja kuolaa. Tänä aamuna on kurkku kipee. Ei ookkaan ollut kohta kahteen viikkoon.

Lähden silti juoksee. Kerran viikossa kun on juossut, ni kerkee toipuu ain seuraavaan sairasteluun mennessä.

On kiva huomata, että kaverit ja sukulaiset ovat ottaneet mun pojan ihan samalla tavalla vastaan kuin jos se olisi verisukulainen. Kulmakarvoja ei nostella. Isä rymysi pojan kanssa metikössä nostelemassa hangesta jos jotain risuja. Äiti nukutti pojan vieressään, että me päästiin kahdestaan ulos.  Ystäväni leikitti junioria lastenaltaassa niin, että kahden miehen naurusta ei meinannut tulla loppua.  Se mikä tuli mieleen tänä iltana oli MIB- elokuvan alusta kohtaus, jossa “Edgar” marssii takaisin sisään ja sanoo vaimolleen “give me some sugar”.  Eli suklaata ja keksejä tämä veijari sai nii paljon, että huh. Ja verensokeri teki sen, että tämä santeri juoksi koko illan aivan super iloisena pitkin asuntoa. Kiipesi selkänojille, hyppi sieltä alas, teloi itsensä, ei itkenyt. Ja puhui kahden sanan lauseita. No eihän niistä kaikista selvää saa, mutta “tahna” ja “harja” tuli tuossa äsken kuin apteekin hyllyltä.  Uskoisin yksinhuoltajuuskiistan ratkeavan toukokuun loppuun mennessä. Jotenkaan sitä ei edes ajattele. Poika ei ole vain mun. Se on mun myös osa mun sukua.

Ei se muuta teekkään. Vaikka uhmaiästä paljon puhutaan ja mitä, nii täytyy sanoa muuta.

Kyllähän se on täys riiviö hetkittäin, mutta kyl ne hellyyden osoituksetkin on muuttuneet ihan omaan sfääriin. Kai siellä joku tunnekeskus aivoissa on alkanut aktivoitumaan?

Likkakaveri on helisemässä, jos isi ei ole paikalla. Mikään ei onnistu. Varsinkaan nukkumaan käyminen. Kyllä yksinhuoltaja olis helisemässä. Sanon vaan. Jos joku harkitsee yksin kasvattamista, niin eipä tiedä mitä se vanhojen akkojen “et tiedä mihin ryhdyt” oikeesti tarkoittaa. Se tarkoittaa 24/7 huutavaa penskaa, josta et saatana saa taukoa. Jos hellyt antamaan periksi, nii siitä kasvaa kusipää. Jos jotenkin onnistut pitämään itsesi rauhallisena 18 seuraavaa vuotta, niin olet kasvattanut jokseenkin täyspäisen ihmisen, joka ihmettelee, että millaista olisi olla, jos olisi ollut se äiti tai isä. Ja joka ei osaa vahingossakaan ottaa sitä roolia tulevassa parisuhteessaan. Noh. En tiedä onko se parempi, jos roolimalli on ryypännyt ja vetänyt toista vanhempaa tukasta pitkin pihaa.

On kuitenkin kiva tauottaa. Poikien illat on hienoa aikaa.

Okei.

Sossun paperit tarttii tilata joko kirjallisesti tai sähköpostilla. Jokainen yhteydenotto sossun tai lapsen toiseen huoltajaan kannattaa dokumentoida. Eli jos lähettää sähköpostia esim. tapaamisista exälleen, niin se kannattaa lähettää myös sossulle, vaikka se ei sitä haluaisikaan. Ihan sen takia, että se voidaan toteen näyttää. Lähtökohtaisesti huoltajuuskiistassa ei pyritä näyttämään toteen sitä mitä on tapahtunut vaan sitä, mitä ei ole tapahtunut. Näin. Sossut eivät kirjaa kaikkea itsestäsi oleellista, kuten sitä, että olet ilmoittanut tapaamis sopimuksen noudattamatta jättämisesta (ei tule paikalle tms.) vaan kirjoittelee mitä sattuu milloin sattuu. Siksi on tärkeää, että itselläsi on asiasta dokumentit.

Jos välit on tulehtuneet ja puhuminen ei onnistu, voi aina ostaa Samsungin 19 euron puhelimen, laittaa siihen 7 euro prepaidin ja ilmoittaa sen numeroksi, johon voi ottaa yhteyttä. Meillä sellainen on ollut päällä kuukausitolkulla yhtäsoittoa, eikä ole kertaakaan välkähtänyt/pirissyt. Tämä kertoo siitä, että yhteyttä ei ole yritetty ottaa. Sähköpostitsekaan. Todisteiden puute on siis todiste.

Huotajuus tarkoittaa aktiivista osallistumista lapsen asioiden hoitoon. Se ei onnistu, jos ei pidä yhteyttä eikä ole tavoitettavissa. Kyynelten vuodattaminen sossun toimistossa ei ole lapsesta välittämistä vaan itsestään välittämistä. Minusta.

Se että ei ole tavoitettavissa on suurin yksittäinen syy lapsen huoltajuuden menettämiselle.